No ei muuta kuin oluttelttaan huuhtomaan maantienpölyt kurkusta. Tarkistin samalla, että siellä ei vaan ole hyralaisia. Ei ollut, hyvä. Yhden (1) oluen jälkeen siirryimme pari askelta oikealla (siis pois sieltä teltasta) ja majoittauduimme mättähälle. Kaivoin kameran laukusta ja aloin odottelemaan hyralaisia. Ensimmäinen havainto oli vaaleatukkainen vetävällä askeleella juossut hyralaistyttö, jota en valitettavasti tuntenut. Meni aika ylhäällä rinteessä, ja kuvat jäi ottamatta. Sitten tuli Niinimäen Eeva, kuvat saatiin! Seuraava kohde olikin sitten siskoplikka jota kuvattiin ahkerasti.
Reissun aikaraja alkoi umpeutua, joten matka kävi takaisin autolle. Matkalla tuli vastaan 2 x Niemi, ainoat hyralaiset joita loppujen lopuksi tapasimme. Kotiinlähtö oli vähän nihkeä, opastushommissa olleet pojat eivät oikein olleet varautuneet siihen että joku lähtee jo poiskin. Minkäänlaisia opasteita pois kisakeskuksesta ei ollut, meni ulkomuistista. Järjestäjäpojat varoittelivat vielä, että ykköstie saattaa olla tukossa. No, oli siellä yksi toinenkin auto meidän lisäksemme...
Tuskainen keikka oli kuten naaman punoituksesta voi huomata.