Pia pyysi välittämään tällaisen:
-- - - - - -
Lähden Pääsiäisenä suunnistusmatkalle Viron Pölvamaalle!
Riihimäen Suunnistajat järjestää perinteisen Pääsiäisen suunnistusmatkan Viroon. Tällä kerralla kohteena on Viron kaakkoisosa, Pölvamaa. Matkaohjelma on seuraava:
Lähtö Riihimäeltä rautatieaseman edestä bussilla pe 14.4 klo 06.45. Bussiin pääsee mukaan 3-tien varren pysäkeiltä tai joukkoon voi liittyä myös Länsisatamassa klo 08.00 mennessä.
Tallinkin m/s Melodia lähtee Helsingin Länsisatamasta klo 09.00 ja on perillä Tallinnassa klo 12.15
Bussimatka Tallinnasta Tarton ja Pölvan kautta Värskan kylpylään, missä majoitus puolihoidolla, lisätietoa majoituksesta osoitteesta http://www.spavarska.ee
Perjantai-iltana on mahdollisuus yösuunnistukseen Pölvan pohjoispuolella, matkaa kylpylästä noin 60 km. Järjestäjä OK Pölva Kobras, lisätiedot http://kobras.polvamaa.ee/ (kilpailukutsu puuttui vielä 21.1)
Lauantaina ja sunnuntaina OK PEKO:n järjestämät kilpailut Värskan lähistöllä http://www.peko.ee/ (kilpailukutsu puuttui vielä 21.1)
Näytteet em. kilpailujen kartoista löytyvät Viron Suunnistusliiton sivujen kautta http://www.orienteerumine.ee/okalender.php
Sunnuntaina 16.4 paluumatka kilpailun jälkeen. Liput varattu Tallink AutoExpress’in, joka lähtee klo 20.00. Perillä Riihimäellä olemme klo 24.00 mennessä.
Olemme varanneet matkalle 40 paikkaa, mutta koska omasta seurastamme ei todennäköisesti lähde tätä määrää tarjoamme matkaa omakustannushinnalla muiden seurojen kilpailijoille. Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä! Matkan hinta tulee olemaan 170 – 190 euroa, riippuen millaiseen ratkaisuun päädymme bussikuljetuksen osalta. Hintaan sisältyvät bussi- ja lauttamatkat, majoitus 2- tai 3-hengen huoneissa puolihoidolla (2xaamiainen + 2xpäivällinen) ja kolme kilpailumaksua. Kilpailujen määrä ei vaikuta hintaan. Majoitus 1-hengen huoneessa lisää hintaa 20 euroa. Matkalla tulee olla passi tai 1.3.1999 jälkeen myönnetty kuvallinen henkilökortti. Matkavakuutukset kukin hoitaa itse.
Ilmoittautumiset Heikille, mieluiten sähköpostitse heikki.a.liimatainen@kolumbus.fi tai puhelimella, 040 501 4526, 10.3.2006 mennessä. 15.3.2006 jälkeen tulevat peruutukset aiheuttavat matkan varanneelle kustannuksia (osa lauttalipuista ja majoituksesta). Matka voi maksaa yhdessä tai kahdessa erässä eli 15.3 ja loppu ennen lähtöpäivää tai koko summa 15.3 mennessä. Ilmoittautumiseen tulee liittää seuraavat tiedot
Nimet ja syntymäajat (laivayhtiötä varten)
Mihin kilpailuihin osallistuu ja mihin sarjaan
SportIdent-kortin numero, jos omistaa sellaisen ja haluaa käyttää kilpailussa. Muuten vuokrakortti, joka sisältyy matkan hintaan.
Puhelinnumero ja sähköpostiosoite
Jos joku haluaa käyttää kylpylän hoitopalveluja, niin niitä voi tilata etukäteen. Katso nettisivuilta ja tilaa suoraan kylpylästä.
Pääsiäisenä Viroon suunnistamaan
Ei oo isoruokaisten reissu
Osallistuin vuonna 1998 tuohon Pekon järkkäämään suunnistuskilpailuun ja yövyin tuossa samaisessa Värskan kylpylässä. Mikäli ei halua laihtua tai muuten vain rangaista itseään, niin kylpylän ruokahuollon varaan ei juurikaan kannata laskea. Muistaakseni puolihoitoon kuuluvan aterian annoskoko oli luokkaa puolitoistakalapuikkoajalusikallinenperunamuusia ja pieni pala leipää. Henkeni pitimiksi söin kumpanakin päivänä kaikki kilpailupaikalla myytävät munkit (noin 5 senttiä/kpl) ja huuhdoin ne alas sanatooriumin omalla kivennäisvedellä (haisi polttoöljylle ja sisälsi vain 7 % suolaa...). Tiedä sitten, mikä on tilanne nykyään....
Sampon kirjoitus nosti vanhat muistot pintaan ja rupesin muistelemaan vuoden 1995 pääsiäisenä tehtyä kisareissua Saarenmaalle. Nyt kun olen tässä jo puoli tuntia naureskellut sen reissun tapahtumille ja kun Rastisanomien arkistokaan ei näyttänyt ulottuvan niin kauas menneisyyteen päätin kertoilla vähän tapahtumia reissusta.
Pääsiäisenä oltiin siis reissussa ja vaikka huhtikuu oli jo pitkällä oli Suomessa lunta vähintään riittävästi. Kymmenen hengen porukalla matka taittui leppoisasti ensin lautalla Tallinnaan ja siitä eteenpäin julkisilla kulkuneuvoilla eli tässä tapauksessa bussilla. Bussi oli ilmeisesti valmistettu toisen maaílmansodan jälkeen mutta siitä asiasta ei saatu vahvistusta. Viron tiet eivät myöskään silloin olleet aivan parhaassa mahdollisessa kunnossa.
Matka Kuressaareen Saarenmaalle sujui kommelluksitta ja paikan päällä majoituimme paikalliseen kouluun. Saimme käyttöömme yhden luokan ja muistaakseni pääsiäisen aikana koululla ei juurikaan muita ihmisiä näkynyt.
Saapuminen kisakeskukseen ensimmäisenä päivänä sävähdytti. Kilpailuohjeiden liitteenä oli säteilymittaustulokset, joiden mukaan maastossa ei pitäisi olla radioaktiivista säteilyä. Kilpailukeskuksena toimi Kuressaaren entinen Neuvostoliiton sotilastukikohta (ei mikään kovin pieni) ja sotajoukot olivat edellisenä kesänä (muistelisin että se oli tyhjennetty vasta vuonna 1994) lähtiessään pistäneet kaiken uuteen uskoon. Jääkiekkokaukalo taisi olla jätetty ehjäksi mutta muuten kaikki oli hajoitettu rakennuksia myöten aika totaalisesti. Maastosta löytyi matkamuistoja joka lähtöön niitä halajaville (kaasunaamareita ym).
Muistaakseni Janne K ja Esa (Janne ainakin mutta taisi olla joku muukin) taisivat juosta päin piikkilankaa kisoissa ja ensiavusta saivat haavoihinsa lievästi sanottuna epäilyttävältä näyttänyttä vihreää (vai keltaista?) mönjää, joka vastoin ennakko-odotuksia osoittautui erittäin toimivaksi.
Ensimmäisen kisan jälkeen päätettiin käväistä saunassa, joka muistaakseni sijaitsi koululla ja uima-altaaseenkin uskaltauduttiin, vaikka altaan vesi muistutti väriltään sitä haavoihin käytettyä tököttiä.
Sampon tavoin emme joutuneet mättämään kisapaikan munkkeja naamaan vaan ruokapaikassa riitti kyllä antimia (edelleen siis muistaakseni, voin olla väärässäkin) mutta ruokajuomien kanssa oli vähän ongelmia. Pääsiäisen aikaan ei nimittäin tainnut juurikaan tulla keittiöön täydennyksiä ja niin ollen jouduimme viimeisenä päivänä juomaan ruokajuomana kahvia ja konjakkia.
Ensimmäisen päivän kokonaiskilpailun toisesta sijasta palkinnoksi saati Metssigan (suom. villisika) talja on edelleen hyvässä tallessa autotallin nurkassa Järvenpäässä.
Eiköhän oteta uusiksi jonain vuonna?
Pääsiäisenä oltiin siis reissussa ja vaikka huhtikuu oli jo pitkällä oli Suomessa lunta vähintään riittävästi. Kymmenen hengen porukalla matka taittui leppoisasti ensin lautalla Tallinnaan ja siitä eteenpäin julkisilla kulkuneuvoilla eli tässä tapauksessa bussilla. Bussi oli ilmeisesti valmistettu toisen maaílmansodan jälkeen mutta siitä asiasta ei saatu vahvistusta. Viron tiet eivät myöskään silloin olleet aivan parhaassa mahdollisessa kunnossa.
Matka Kuressaareen Saarenmaalle sujui kommelluksitta ja paikan päällä majoituimme paikalliseen kouluun. Saimme käyttöömme yhden luokan ja muistaakseni pääsiäisen aikana koululla ei juurikaan muita ihmisiä näkynyt.
Saapuminen kisakeskukseen ensimmäisenä päivänä sävähdytti. Kilpailuohjeiden liitteenä oli säteilymittaustulokset, joiden mukaan maastossa ei pitäisi olla radioaktiivista säteilyä. Kilpailukeskuksena toimi Kuressaaren entinen Neuvostoliiton sotilastukikohta (ei mikään kovin pieni) ja sotajoukot olivat edellisenä kesänä (muistelisin että se oli tyhjennetty vasta vuonna 1994) lähtiessään pistäneet kaiken uuteen uskoon. Jääkiekkokaukalo taisi olla jätetty ehjäksi mutta muuten kaikki oli hajoitettu rakennuksia myöten aika totaalisesti. Maastosta löytyi matkamuistoja joka lähtöön niitä halajaville (kaasunaamareita ym).
Muistaakseni Janne K ja Esa (Janne ainakin mutta taisi olla joku muukin) taisivat juosta päin piikkilankaa kisoissa ja ensiavusta saivat haavoihinsa lievästi sanottuna epäilyttävältä näyttänyttä vihreää (vai keltaista?) mönjää, joka vastoin ennakko-odotuksia osoittautui erittäin toimivaksi.
Ensimmäisen kisan jälkeen päätettiin käväistä saunassa, joka muistaakseni sijaitsi koululla ja uima-altaaseenkin uskaltauduttiin, vaikka altaan vesi muistutti väriltään sitä haavoihin käytettyä tököttiä.
Sampon tavoin emme joutuneet mättämään kisapaikan munkkeja naamaan vaan ruokapaikassa riitti kyllä antimia (edelleen siis muistaakseni, voin olla väärässäkin) mutta ruokajuomien kanssa oli vähän ongelmia. Pääsiäisen aikaan ei nimittäin tainnut juurikaan tulla keittiöön täydennyksiä ja niin ollen jouduimme viimeisenä päivänä juomaan ruokajuomana kahvia ja konjakkia.
Ensimmäisen päivän kokonaiskilpailun toisesta sijasta palkinnoksi saati Metssigan (suom. villisika) talja on edelleen hyvässä tallessa autotallin nurkassa Järvenpäässä.
Eiköhän oteta uusiksi jonain vuonna?
Tää unohtui vielä...
Viimeisenä aamuna (pääsiäismaanantai) herättiin sitten siihen kun käytävältä alkoi kuulua ääniä ja kohta ovesta tuli sisään opettaja. Meillä kun oli semmoinen käsitys että pääsiäismaanantaina ei käydä koulua. No, keräiltiin kamat kasaan ja lähdettiin pikku hiljaa odottelemaan bussia, joka veisi meidät takaisin Tallinnaan. Ajateltiin että kun meillä on paikkaliput niin saa istua rauhassa. Onneksi tultiin kyytiin lähtöasemalta. Matkan varrelta tuli nimittäin vähintään tuplamiehitys joka paikalle ja melkein kaikille oli myyty paikkalippu. Bussifirmalta nerokas konsti tehdä tuottoa.
Täydentäkää jos oli virheitä tai merkittäviä puutteita.
Viimeisenä aamuna (pääsiäismaanantai) herättiin sitten siihen kun käytävältä alkoi kuulua ääniä ja kohta ovesta tuli sisään opettaja. Meillä kun oli semmoinen käsitys että pääsiäismaanantaina ei käydä koulua. No, keräiltiin kamat kasaan ja lähdettiin pikku hiljaa odottelemaan bussia, joka veisi meidät takaisin Tallinnaan. Ajateltiin että kun meillä on paikkaliput niin saa istua rauhassa. Onneksi tultiin kyytiin lähtöasemalta. Matkan varrelta tuli nimittäin vähintään tuplamiehitys joka paikalle ja melkein kaikille oli myyty paikkalippu. Bussifirmalta nerokas konsti tehdä tuottoa.
Täydentäkää jos oli virheitä tai merkittäviä puutteita.
Pakko jatkaa vielä Kuresaaren reissusta...
Mantereen ja Kuresaaren välinen lauttamatka oli mielenkiintoinen. Varsinkin, jos kävi lautan vessassa. Sitä ei ollut pahemmin siivoiltu (siis millään tavalla) ja haju oli sen mukainen.
Muistaakseni Kuresaaressa ajeltiin nykymittapuun mukaan ilmaisella taksilla, käytiin paikallisessa teinihelvetissä (jonka mainoksessa hehkutettiin:"Tänä iltana uusi kasetti" ensimmäisen kisapäivän iltana ja syötiin hyvää pizzaa.
Ja lopuksi, perjantai-iltapäivän kevennys: Otepään suunnalla K_llipesa Puhkemaja, [url]http://www.k_llipesa.ee[/url], näyttää tarjoavan edullista majoitusta... (Itse en kyllä tuonne tohtisi mennä)
Muistaakseni Kuresaaressa ajeltiin nykymittapuun mukaan ilmaisella taksilla, käytiin paikallisessa teinihelvetissä (jonka mainoksessa hehkutettiin:"Tänä iltana uusi kasetti" ensimmäisen kisapäivän iltana ja syötiin hyvää pizzaa.
Ja lopuksi, perjantai-iltapäivän kevennys: Otepään suunnalla K_llipesa Puhkemaja, [url]http://www.k_llipesa.ee[/url], näyttää tarjoavan edullista majoitusta... (Itse en kyllä tuonne tohtisi mennä) Joo se tökötti jota reisiin laitettiin oli sinistä, mutta toimivaa. Tuolta reissulta on siis muistona reisissä arvet, jotka tuli ruosteisesta piikilanka-aidasta. Onneksi ei jääny pussit roikkumaan pikkilankaan, kun sekin nimittäin oli aika lähellä 
Muistelisin että Tapsa ja JariN sai silloin jotain rahapalkintoja, n. 1000eek, joita sitten iltasella kuluteltiin ravitsemusliikkeissä.
Muistelisin että Tapsa ja JariN sai silloin jotain rahapalkintoja, n. 1000eek, joita sitten iltasella kuluteltiin ravitsemusliikkeissä.
Linkistä löytyy legendaarisen kisan tuloksia http://aste.edu.ee/~SOK/Metssiga/vanad/ms1995.html
Oli aika tykkimaastoa (ja silloin vielä juoksukin kulki), tosin 2. päivänä painoi jaloissa ja silmissä edellinen ilta.
Oli aika tykkimaastoa (ja silloin vielä juoksukin kulki), tosin 2. päivänä painoi jaloissa ja silmissä edellinen ilta.